Visio kantaa paikallislehteä

 Jari Mylläri on tehnyt Morosta kymmenessä vuodessa menestyksen ja yhteisön.

Aamulehden välissä jaettava kaupunkilehti Moro on onnistunut siinä, mitä moni tavoittelee: lukijoiden ottamisessa mukaan päivittäiseen lehdentekoon. Visionääri Moron takana on Jari Mylläri. Hän siirtyi Moron tuottajaksi vuonna 2006 työskenneltyään toistakymmentä vuotta Aamulehden eri osastoilla.

”Parin kuukauden seurannan jälkeen päätimme silloisen vastaavan päätoimittajan Matti Apusen kanssa, että lehti uudistetaan täysin,” Mylläri kertoo.

Hänen suunnitelmansa oli seuraava: lukijat pitää saada mukaan ja digityökalut käyttöön. Ulkoasu- ja sisältöuudistuksen sekä verkko- ja Facebook-sivun luomisen jälkeen Moro sai tukun uusia lukijoita.

”Parhaimmillaan lukijamäärä nousi 16 prosenttia vuodessa.”

Vuonna 2014 Moron lukijamäärä oli 225 000. Vuoden 2015 lukema lienee vielä suurempi, sillä viime vuoden alusta alkaen Moroa on jaettu kaikkiin talouksiin Tampereella ja ympäryskunnissa.

Tarvitaan asennetta ja nettiä

 Facebook-aktivoinnit kuten kisat ja lukijoille tarkoitetut tapahtumat olivat Moron somestrategian ydin vuonna 2006, ja ovat sitä yhä vuonna 2016.

”Twitter ja muut ovat näpertelyä, ei niihin kannata laittaa paukkuja,” Mylläri toteaa.

Hänen mielestään paikallislehden selviytymisen kannalta on olennaista, että lehti valitsee selkeän roolin. Netti avaa valtavasti mahdollisuuksia, ja asenteella tehdylle paikallismedialle löytyy kysyntää pienelläkin paikkakunnalla. Sen sijaan selviytyminen käy vaikeaksi, jos yrittää samalla tehdä täyttä uutispalvelua tai kierrättää sisältöä päälehdestä.

Moron juttu on yhteisöllisyys ja lukijoiden aktivointi.

”Annamme ihmisille tilaisuuden tulla paikan päälle.”

Riippumatonta journalismia ei ole

 Paperilehdeksi Morolla on harvinaisen laaja oheistuotevalikoima. Moro-pipat, Moro-makkara ja Moro-jäätelö ovat vasta alkua. Paraikaa kehitteillä on ”Moro-matkatoimisto”, joka vie tamperelaisia esimerkiksi Museo Milavidassa avautuvaan viipurilaiskartanosta kertovaan näyttelyyn ja sitten paikan päälle Viipuriin.

”Vastaisuudessa toimintaperiaatteemme on laajentaa tamperelainen todellisuus Tampereen ulkopuolelle,” Mylläri visioi.

Hän ei näe ristiriitaa tuotteistamisen ja riippumattoman journalismin välillä.

”Niin sanottu riippumaton journalismi on tärkeää toimittajille, mutta lukijat arvostavat paljon enemmän sitä, että saavat läheisiksi kokemiaan juttuja, jotka tuottavat hyötyä tai iloa.”

Moro tekee yhteistyötä kaupungin organisaatioiden, yksityisten yritysten ja esimerkiksi paikallisten seurakuntien kanssa, ja kannustaa muita paikallismedioita samaan.

”Monessa lehdessä ei minun elinaikanani päästä yli tästä ajatuksesta, mutta yhteistyö on tulevaisuutta.”

Kolme kovaa Moro-ilmiötä

 1. Peräkonttikirppis

Yhteisöllisten Moro-tapahtumien kruununjalokivi on kahdesti vuodessa järjestettävä peräkonttikirppis.

”Ensimmäisenä vuonna meillä oli lupa laittaa Keskustorille 40 autoa. Kun soitin promoottorillemme kuudelta aamulla, hän kertoi, että ensimmäiset autot ovat tulleet viideltä, ja jono ulottui toiselle puolelle kaupunkia,” Jari Mylläri muistelee. 

Seuraavana vuonna autopaikkoja varattiin nykyiset 450 kappaletta.

 2. Meirän kekkerit

Ennen vuotta 2006 lukijat lähettivät kuvia juhlistaan ja menoistaan, mutta niitä ei käytetty näyttävinä aukeamina vaan täytteinä siellä täällä. Ulkoasu-uudistuksen yhteydessä kekkerikuvat koottiin yhteen.

”Nykyään kenties pari tuhatta ihmistä vuodessa esiintyy niissä kuvissa. Olen monesti luonnehtinut, että Meirän kekkerit ovat Tampereen painettu Facebook,” Mylläri kertoo.

 3. Ruisleipäkurssi

Vuonna 2012 Moro järjesti paikallisten Maa- ja kotitalousnaisten kanssa kurssin, jolla opeteltiin tekemään tavallista ruisleipää. Mukaan mahtui 15 lukijaa, ja halukkaita oli 800.

”Minulla alkoi puhelin soida iltaisin ja viikonloppuisin, kun 15 vuotta sitten tavatut tuttavat yrittivät päästä mukaan kurssille,” Mylläri kertoo.
Moron kampanjan jälkeen innostus ei ottanut laantuakseen, joten Maa- ja kotitalousnaiset pitivät vuoden verran maksullisia kursseja ja myivät 500 annosta ruisleivän juurta.  

Kolme kovaa Moro-ilmiötä